Miksi ostaisin paperillisen rotukoiran?
Miksi ostaisin paperillisen rotukoiran? Olet hankkimassa koiraa. Olet ehkä jo päätynyt johonkin tiettyyn rotuun, sekä ottanut selvää rodun luonteesta, käyttötarkoituksesta ja ulkomuodosta.
Enää pitäisi löytyä sopiva luovutusikäinen pentu. Paperillinen rotukoira maksaa n. 1100 euroa. Rotukoiran ilman rekisteripapereita voi saada 200-300 eurolla. Sekarotuinen koiranpentu maksaa 0 eurosta, ehkä sataan euroon. Rekisteröidyn pennun ostohinta voi tuntua korkealta, saisihan samanlaisen ilman papereita huomattavasti edullisemmin.
Haluat koiran pitkäaikaiseksi seuralaiseksi, sinua ei kiinnosta näyttelyt, eikä muukaan kilpailumielinen harrastaminen, kunhan koira vaan on mukava ja reipas lenkkitoveri. Päädyt paperittomaan pentuun.
Mahdollisesti ostit "sian säkissä". Ostit ensimmäisen koirasi, säästit hankintakustannuksissa pitkän pennin (sentin). Pentu näyttää aivan samalta kuin satoja euroja kalliimpi rekisteröity koirakin. Voi olla että sait itsellesi ihanan, terveen ja luonteeltaan moitteettoman koiran. Mutta totuus voi olla myös seuraavanlainen: Ostat pennun keltaisenpörssin kautta, "kasvattajalta", joka ei turhia kysele sopivuuttasi juuri tämän rodun omistajaksi. Pentu tuodaan sinulle jonkun bensa-aseman pihaan. Puhelimessa sinulle kerrottiin, että pentu on madotettu ja eläinlääkärin tarkastama suloinen pikku pullukka. Maksaessasi pennun, mitään kauppasopimusta ei tehdä, etkä saa mitään todistusta eläinlääkärin tarkastuksesta. Et näe pennun vanhempia, etkä millaisissa oloissa on ensimmäiset elinviikkonsa asunut. Pentusi vanhemmiltaan perityt luonteenpiirteet tai pennun elinympäristöstään imemät vaikutteet jäävät arvoitukseksi. Vaan koska pentu on niin syötävän suloinen ja halpakin kaiken lisäksi, eivät tällaiset asiat edes mietitytä sinua.
Pentu kasvaa luonasi, ja löydät mukavan koirakerhon lähistöltä, jossa sinua kannustetaan treenaamaan koiraasi, se kun osoittautui hyvinkin soveliaaksi agilityssä (tai tokossa, tai raunioilla, tai ulkomuodoltaan sopivaksi näyttelyihin.) Kisaamaan tekisi mieli, mutta koirasi ei ole rekisteröity. Sinulle tulee mieleen, että nyt olisi paperillisen koiran omistaminen mutkattomampaa. Samoihin aikoihin koirasi alkaa sairastelemaan ja useiden lääkärikäyntien jälkeen sillä todetaan rotutyypillinen periytyvä sairaus, josta sinulla ei ollut tietoakaan. Hoitokuluihin uppoaa enemmän kuin mitä rekisteröidystä pennusta olit aikoinasi valmis maksamaan. Tässä esimerkki, mikä ei ole lainkaan epätodennäköinen! Olisit myös voinut ostaa pentusi rotujärjestöön ja Kennelliittoon kuuluvalta hyvämaineiselta kasvattajalta?
Olisit päässyt tutustumaan pentusi vanhempiin, tai ainakin emään. Nähnyt miten ja millaisissa olosuhteissa pentu on evästetty maailmalle. Kasvattaja olisi käynyt kanssasi pitkiä keskusteluja kertoen rodusta, sen luonteesta, rotutyypillisestä hoidosta, sekä rodun terveystilanteesta. Pennun mukana olisit saanut ainakin hoito- ja ruokintaohjeet, eläinlääkärintodistuksen, sekä rekisteripaperit. Kasvattaja joka on tehnyt yhteistyötä rotukerhonsa kanssa ja joka on harkiten saattanut jokaisen pentueensa maailmaan tiedostaen rodussa esiintyvät terveydelliset rasitteet, olisi varmasti ollut valmis yhteistyöhön sinunkin kanssa auttaen ja neuvoen kykynsä mukaan. Pentu olisi myyty Kennelliiton kauppasopimuksella ja olisit tiennyt mitä ostat.
Pennun rekisteritodistus ei paljoakaan hankintahintaa nosta, vaan se, että kasvattaja joka tuntee vastuunsa rodun eteenpäin viemiseksi, on käyttänyt aikaansa parhaan mahdollisen jalostusmateriaalin etsimiseen sekä minimoiden riskit perinnöllisten sairauksien ilmenemiseen. Kasvattaja on hoitanut niin jalostuskoiransa, kuin pentunsa hyvin ja todella paneutunut asiaan, etä pennut saavat parhaat mahdolliset lähtökohdat elämäänsä. Vastuuntuntoinen kasvattaja ei myy pentuansa mihin vain, vaan on valmis uhraamaan aikaansa ja voimavarojaan parhaan kodin etsimiseen. Kasvattajilla on myös toisinaan myynnissä halvempia, mutta rekisteröityjä pentuja, joilla esim. häntämutka tai värivirhe estävät koiran tulevan jalostus- tai näyttelykäytön. Silti tällaisella "pikkuvikaisella" pennulla on ollut samat hyvät lähtökohdat elämälleen kuin sisaruksillaan ja kasvattajan vastuu tästäkin pennusta on sama.
Valitettavasti on myös olemassa vastuuttomia kasvattajia, joilla raha menee kaiken edellä mainitun ohi. Pennut on kyllä rekisteröityjä, mutta siihen se voi sitten jäädäkin. Ensimmäistä koiraansa hankkiva ei välttämättä tällaista kasvattajaa osaa välttää, mutta kokenut koiraharrastaja haistaa kyllä palaneenkäryä. Koiranpentua ostaessa ei tarvitse ujostella pyytää kokeneemman harrastajan apua, tietoa voi itse hakea, kuulostella saman rodun omistajien mielipiteitä ja soittaa rotukerhon pentuvälitykseen jossa olevat pentueet täyttävät ainakin minimin ko. rodun terveys- ja jalostusvaatimuksista. Ei myöskään pidä sinisilmäisesti uskoa kasvattajia, jotka tietävät luovutusikäisestä pennusta tulevan seuraava maailmanvoittaja tai agilityvalio. Kahdeksanviikkoinen pentu on vasta raakile, joka muovautuu itsensälaiseksi, niin ulkomuodoltaan kuin persoonaltaankin ja siihen vaikuttavat niin tuleva ympäristö, kohtelu, hoito, ruokinta kuin perimäkin. Kasvattaja ei myöskään pysty lupaamaan, että ostamasi pentu ei ikinä sairastu tai kanna perimässään jotain vikaa, vastuuntuntoinen kasvattaja ei silti jätä kertomatta näitä riskejä pentua ostaessasi.
Ennen kaikkea kannattaa perehtyä rotuun, ottaa selvää sen luonteesta, turkinhoidosta, perinnöllisistä sairauksista ym. ennen kuin koiranpentu on jo kotona. Kannattaa haastatella useampia kasvattajia, sekä tutustua heidän koiriinsa ja jalostustyöhönsä. Koiran hankkiminen ei koskaan saisi olla hetken mielijohde tai kun "halvalla sai" -periaatteella ostettu. Ostohinta on vain murto-osan koiran hankintaan ja sen kanssa elämiseen liittyvä asia. Miksi ostaa sikaa säkissä kun sen saa ostettua ilman säkkiäkin?
Teksti: Nina Björklid